Jokunen vuosi sitten Tonteri tarjosi kuviksen varastoon jonkintapaista solumuovipiuhaa.
Hillosin sitä kaapissa monta vuotta, tänään aamulla ymmärsin miksi.
Me emme tykänneet siitä, että Viikin kumigorilla poltettiin.
Oppilaat muistavat sen maamerkkinä ja taideteoksena,
joka ehkä jakoi mielipiteitäkin, mutta oli suurimman osan mielestä tosi hieno.
Idea työhön syntyi tänä aamuna bussimatkalla
vierustoverin kanssa käydyn gorillakeskustelun innoittamana.
Kaivoin pölyiseksi harmaantuneen pussin kaapista ja
ideoitiin yhdessä avustajien kanssa tehtävä vieläkin paremmaksi.
Jaettiin palasia oppilaille kieputeltaviksi, ja sitten kieputettiin.
Jokainen, innolla ja antaumuksella, yksin ja yhdessä.
Kun ei enää jaksanut kieputtaa, sai piirtää.
Sitäkin mietittiin, pitäisikö kunnianosoituksena
tekemällemme gorillalle antaa nimi.
Ihan vielä ei päästy yksimielisyyteen.
Kitin kanssa kieputimme gorillaa kasaan posket palaen ja
vinkkejä vastaan ottaen. Tuntien päätteeksi, tekijäryhmän jo poistuttua kutsuin
luokan ulkopuolella välkkää viettävät kympit katsomaan aikaansaannosta.
"No on se kyllä hieno."
Niin meidänkin mielestämme.
H6-9 kuvis ja Marianne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti